Elämme tuntemattomalla planeetalla – Satu Hassin ilmastopolitiikan kurssi

Koko ihmiskunnan miljoonan vuoden historian ajan ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on vaihdellut 200 ja 300 ppm-yksikön välillä riippuen, onko ollut jääkausi vai niiden välinen aika. Nyt kuitenkin viimeisen alle sadan vuoden aikana – siis silmänräpäyksessä – tuo pitoisuus on kohonnut yli 400 ppm:n. Niinpä ihminen elää nyt sellaisella planeetalla, jolla se ei ole koskaan ennen elänyt.

Jos ylläoleva planeetan kuva on ruudulla halkaisijaltaan 8 cm, niin ilmakehän paksuus siinä on vain 0,3 mm. Meillä on siis käytössämme äärimmäisen kapea siivu elintilaa. Varaplaneettaa ei ole, vaikka Elon Musk kehittääkin ratkaisua Marsin asuttamiseksi.

Jos ilmakehän pystyisi nesteyttämään, se olisi vain 10 m paksu kerros maan tai meren pinnalla.

Marraskuun 2017 kolmena iltana pidettiin Satu Hassin ilmastopolitiikan kurssi. Puhujia oli yhdeksän ja heidät on listattu tämän artikkelin lopussa. Aiheet oli jaettu kolmeen teemaan:

• • Ilmastonmuutos. Uusimmat tiedot etenemismalleista, mekanismeista ja vaikutuksista.
  • Ilmastopolitiikka. Kansainväliset sekä EU:n ilmastosopimukset ja -neuvottelut.
  • Ratkaisut. Mm. energian, liikenteen ja ruuan osa-alueiden ratkaisuita.

Tässä artikkelissa on tiivistelmä tuosta kurssista, jotta kuka tahansa voi näin jälkeenpäin ikään kuin osallistua sille. Lopussa on myös linkkejä.

Ilmastonmuutos

Vuodet 2015, 2016 ja 2017 ovat mittaushistorian kolme lämpimintä. Kaikkiaan tämän vuosisadan 18 vuotta ovat mittaushistorian 19 lämpimimmän joukossa.

Lämpeneminen on keskimääräistä voimakkaampaa pohjoisilla alueilla kuten Suomessa sekä Etelämantereella.

 

Ilmastonmuutos on osa laajempaa globaalien resurssien ylikulutuskriisiä. Nämä kietoutuvat yhteen mahdollisten tulevien vesi- ja ruokasotien sekä pakolaisuuden kanssa. Pakolaisia ennustetaan olevan 100 miljoonaa vuoteen 2030 mennessä.

Ilmastonmuutos ei tarkoita sitä, että jatkossa talvella olisi −10 asteen sijaan −8 astetta, vaan helleaaltoja, metsäpaloja, tulvia, hirmumyrskyjä, maanvyörymiä ja kuivuutta. Siis erilaisten sään ääri-ilmiöiden lisääntymistä (mm. katastrofikesä 2010) ja niin elämisen kuin ruuantuotannon vaikeutumista.

Muutoksen seurauksena pohjoisen pallonpuoliskon ilmastovyöhykkeet siirtyvät kohti pohjoista. Maaperä ei kuitenkaan siirry mukana, eli uusi ilmasto ja vanha maaperä eivät välttämättä sovi yhteen. Mm. Suomessa yleinen savimaa imee huonosti vettä, jos sateet täällä runsastuvat. Lisäksi tuholaisten ja kasvitautien ennustetaan yleistyvän. Kasvien geenimuuntelu voi auttaa niitä sopeutumaan ilmastonmuutokseen, tosin nykyisellään muuntelua tehdään lähinnä siksi, että kasvit kestäisivät suurempia määriä torjunta-aineita.

Nykyisissä fossiilisten polttoaineiden varannoissa on hiilidioksidia (CO2) 1100 gigatonnia (Gt). Kun maapallon lämpeneminen on sovittu rajoitettavaksi 2,0 asteeseen, noita varoja voidaan käyttää ”vain” 850 Gt edestä. Lisäksi kun pyrkimyksenä on 1,5 astetta, noita varoja voidaan käyttää vain 400 Gt edestä. Energiayhtiöiden osakkeiden arvo perustuu oletukseen, että ne pystyvät myymään koko varantonsa. Jos eivät pystykään, on niiden arvoissa iso kupla. Tätä riskiä kantavat myös suomalaiset eläkeyhtiöt, kun omistavat noita osakkeita.

Suuret energiayhtiöt ovat kerryttäneet vuosikymmenien varrella paljon valtaa itselleen, mitä päättäjien on hankala pois ottaa, tai eivät ole rohjenneet näin tehdä.

Nyt kolmena peräkkäisenä vuotena hiilidioksidipäästöt itse asiassa eivät ole kasvaneet, mikä johtuu Kiinan hiilenkulutuksen notkahtamisesta. Peli on siis auki, eikä vielä tiedetä, miten kehitys tästä jatkuu. Toisaalta ilmaston suhteen kehityskulku vuoteen 2050 asti on jo pitkälle lukittunut. Niinpä nykytoimet vaikuttavat siihen, millainen kehitys on vuosina 2050–2100.

Öljyn hinta alkoi tippua vuonna 2014. Tämä johtui ainakin saudien dumppauksesta sekä siitä, että Yhdysvallat alkoivat tuottaa enemmän.

Tähän mennessä ilmastonmuutos on edennyt ennusteita nopeammin. Onneksi näin on ollut myös vastatoimissa kuten uusiutuvien energiamuotojen hintojen laskussa ja tekniikan kehityksessä.

Ilmastopolitiikka

Maailmanpankin pääekonomisti julkaisi 11 vuotta sitten arvion, että ilmastonmuutoksen torjuminen maksaa, mutta enemmän maksaa, jos sitä ei torjuta. Niinpä olemmekin ison energiamurroksen alussa.

Ilmastopolitiikan tavoitteena on sekä hillitä ilmastonmuutosta että sopeutua niihin muutoksiin, joita on väistämättä edessä. Seuraavasta kuvasta näkyy, miten aika uhkaa loppua kesken.

 

Puunkäyttö

Suomalaisten suunnitelmat lisätä puun käyttöä mm. fossiilisia polttoaineita korvaamaan kytkeytyvät tähän ajan loppumiseen. Metsän kasvu sitoo hiiltä ilmasta ja metsien hakkuu vapauttaa hiiltä ilmaan. Lisähakkuista 10 % päätyy pitkäaikaiseen käyttöön, mutta 90 % ilmakehään, lähteenä osittain hakatut puut ja osittain maaperä. Ilmakehästä hiili kyllä sitoutuu jälleen puiden kasvuun, mutta tasapainotilanteeseen päästään vasta 70–100 vuoden päästä. Ilmakehän hiiltä pitäisi kuitenkin vähentää nopeasti 10–20 vuoden kuluessa.

Hakkuiden kasvattamisessa on myös ongelma, että metsän hiilinielu pienenee kaksi kertaa niin paljon, kuin hakkuissa on hiiltä viety pois. Tämä johtuu hakkuiden puuston kasvua alentavasta vaikutuksesta. Lisäksi tonni biomassahiiltä korvaa vain puoli tonnia fossiilista. Puunkäytön hyötysuhdetta laskee se, että jalostuksessa tarvitaan energiaa ja materiaaleja.

Jos Suomen hakkuita lisätään suunnitellusti 74 miljoonasta kuutiosta 89:ään, niin se nollaa metsiemme hiilinielun, vaikka nielua pitäisi ylläpitää tai vahvistaa. Näihin arvioihin tosin sisältyy useita epävarmoja oletuksia. Bioenergian osuus maailman energiankulutuksesta on vain 10 %, ja siitäkin suurin osa on kehitysmaiden puunpolttoa. Niinpä kaiken kaikkiaan puunkäytön lisääminen ei oikein ehkäise ilmastonmuutosta.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka

Maailman ilmatieteen järjestö WMO ja YK:n ympäristöohjelma UNEP perustivat kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n vuonna 1988. IPCC on julkaissut tähän mennessä viisi laajempaa raporttia (assessment report):

• Vuonna 1990 AR1: Tarvitaan lisää tutkimusta.
• Vuonna 1995 AR2: On mahdollista, että ihmisen toiminta aiheuttaa ilmastonmuutosta.
• Vuonna 2001 AR3: Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on todennäköinen.
• Vuonna 2007 AR4: Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on erittäin todennäköinen. Globaalit päästöt tulisi kääntää laskuun vuoteen 2015 mennessä.
• Vuonna 2014 AR5: Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on päivänselvä. Viimeaikojen kasvihuonekaasupäästöt ovat historian korkeimmat ja viimeaikaisella ilmastonmuutoksella on ollut laajat vaikutukset ihmisiin ja luonnonjärjestykseen.

Vuonna 1992 Riossa pidettiin YK:n ilmastopuitesopimus, jossa julistettiin, että ”vaarallinen” ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on estettävä. Vuonna 1996 päädyttiin siihen, että lämpötilan kasvu tulisi pitää alle kahdessa asteessa.

COP-nimisiä YK:n ilmastonmuutoskonferensseja (Conference of the Parties) on pidetty vuosittain vuodesta 1995 alkaen, jolloin oli COP 1. Marraskuussa 2017 juuri kurssin aikaan pidettiin COP 23, ja paikalla ollut Satu Hassi pääsi kertomaan sieltä tuoreita kuulumisia. Osa COP-kokouksista on muita nimekkäämpiä. Mm. COP 3:ssa vuonna 1997 laadittiin Kioton pöytäkirja ja COP 22:ssa vuonna 2015 Pariisin ilmastosopimus.

Vuoden 1997 Kioton pöytäkirjaan EU oli tarjonnut vähentävänsä päästöjään 15 % vuoteen 2010 mennessä, jos muut maat tekevät suunnilleen saman. Tinkimisen jälkeen päädyttiin lukemaan EU 8 % ja teollisuusmaat kaikkiaan 5 %. Vuoden 2012 jälkeiseen aikaan sopimus ei ottanut kantaa.

USA:n oli vaikea niellä Kiotoa, koska se ei halunnut velvoitteita, jotka eivät koske myös Kiinaa. Niinpä Kioton tulkinnasta alkoivat monivuotiset neuvottelut, ja Satu Hassi toimi tällöin ympäristöministerinä. COP 6 Haagissa vuonna 2000 päätyi tuloksettomana, mm. EU:n joustamattomuuden vuoksi. Seuraavana keväänä USA:n republikaanipresidentti George W: Bush julisti Kioton kuolleeksi ja USA irtautui siitä. Heinäkuussa 2001 pidettiin kuitenkin jatko-osa COP 6 bis. Sopimus syntyi ja se virallistettiin Marrakeshissa marraskuussa 2001.

Vuonna 2002 EU ratifioi Kioton pöytäkirjan, joka sitten astui voimaan 2005. Tällöin myös alkoi EU:n sisäinen päästökauppa. USA esti neuvottelut seuraavasta askeleesta vuoteen 2007 asti. Vuonna 2006 julkaistiin 700-sivuinen brittiläisen ekonomistin Nicholas Sternin raportti, jonka mukaan ilmastonmuutoksen hillintä tulee paljon halvemmaksi kuin sen ryöstäytyminen käsistä.

Joulukuussa 2007 Balilla COP13:ssa aloitettiin neuvottelu seuraavasta sopimuksesta, tähtäimenä vuosi 2009. Vuonna 2008 EU teki 20-20-20-ilmastolakipaketin. Siinä EU sitoutui vuoteen 2020 mennessä vähentämään päästöjään 20 % vuoden 1990 tasosta, nostamaan uusituvan energian osuuden 20 %:iin ja parantamaan energiatehokuutta verrattuna 20 %.

Vuoden 2009 COP 15:ssä Kööpenhaminassa päätöstä ei syntynyt. Keskeinen kiista: oli, että olisivatko päästörajat jatkossa kaikille vai edelleen vain perinteisille teollisuusmaille. Seuraavan vuoden COP 16:ssa Cancunissa sitten virallisesti päätettiin se mistä Kööpenhaminassa melkein sovittiin: Ilmastonmuutos on hillittävä alle kahden asteen ja lähes kaikille maille tulee päästörajat. Vuonna 2011 COP 17:ssä Durbanissa tehtiin päätös seuraavasta neuvottelukierroksesta, jossa päästörajat asetetaan kaikille maille. EU oli liittoutunut asiassa köyhimpien maiden kanssa.

Joulukuussa 2015 COP 21:ssä Pariisissa tehtiin läpimurto. Taustalla oli suuri työ ja varsinkin Ranskan taitava diplomatia. EU oli jälleen liittoutunut köyhimpien ja haavoittuvimpien maiden kanssa. Siellä oli myös panostettu mukavan hengen ylläpitämiseen esim. omenatarjoilun ja hyvän naulakkopalvelun muodossa.

Pariisissa tehtiin ensimmäinen laillisesti sitova ilmastosopimus, joka kattaa koko maailman ja jossa on pitkän aikavälin tavoite: lämpeneminen pidetään selvästi alle kahdessa asteessa ja pyritään 1,5 asteeseen (oli melkein kaikille yllätys, että 1,5 astetta saatiin mukaan).

Hiilipäästöjen ja -nielujen tulee olla tasapainossa vuosisadan loppupuoliskolla, eli fossiilisista polttoaineista on luovuttava. Maat ovat velvollisia raportoimaan päästöistään. Rajat tarkistetaan 5 v välein ja niitä saa vain tiukentaa. Vuosi 2018 on ensimmäinen tarkistusvuosi. Toistaiseksi sitoumuksia on vain kolmen asteen rajoitukseen. 1,5:een on siis vielä matkaa, ja jokaisella kymmenyksellä on merkitystä.

Suomella on Pariisin sopimuksessa kaksi ongelmaa: 1) epärehellinen suhtautuminen hiilinieluihin (ks. edellä kohta Puunkäyttö) ja 2) miten tiukennetaan rajoja.

Marraskuun 2017 COP 23:sta lähti käyntiin Talanoa-dialogi, jotka jatkuu joulukuussa 2018 Puolan Katowicessä pidettävään COP 24:ään asti. Edellinen puheenjohtaja oli Fidziltä ja talanoa tarkoittaa siellä kaikki osallistavaa ja yhteistä ymmärrystä sekä hyvää lisäävää keskustelua. Talanoa-dialogin on tarkoitus innostaa eri maita sopimuksia suurempiin päästövähennyksiin sekä kannustaa ja jakaa ideoita.

Päästövähennyksissä vauhti on vähintään yhtä tärkeä kuin lopullinen määrä, koska ratkaisevaa on se, paljonko kasvihuonekaasuja ehtii kertyä ilmakehään. Kotimaisia toimia ei kannattaisi suunnitella vain 40 % vähennysten pohjalta (2030 tavoite), koska sen jälkeen tarvitaan kuitenkin heti isompia vähennyksiä.

Saksa on vähentänyt päästöjään 28 % vuoteen 1990 verrattuna, joskaan viime vuosina ei juuri lainkaan. Saksan kariutuneissa hallitusneuvotteluissa Vihreät oli ainoa puolue, joka vaati määrävuotta hiilivoimaloiden sulkemiseen.

Kehitysyhteistyö ja ilmastopolitiikka

Kehitysyhteistyö- ja ilmastopolitiikka ovat erottamattomia. Asiaan liittyvät mm. päästövähennysten taso maailman eri osissa, oikeudenmukaisuuskysymykset ja teollisuusmailta saatu tuki ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen.

1990-luvulla maat jaettiin kahteen ryhmään: kehitysmaat ja teollisuusmaat. Tämä jako on kuitenkin osin vanhentunut ja asiassa on paljon harmaan sävyjä. Mm. Kiina ja Intia ovat perinteisesti olleet kehitysmaiden ryhmässä. Niinpä Pariisin ilmastosopimuksessa 2015 jakoa on pyritty loiventamaan. Kansalliset intressit ovat vahvoja.

Kansalaisjärjestöillä on rooli ilmastoneuvotteluissa. 1100 järjestöä 120 maasta ovat muodostaneet verkoston, johon Suomella on yleensä kaksi paikkaa: yksi ympäristöpuolelta ja toinen kehitysyhteistyöstä. Kansalaisjärjestöt haluavat tuoda painetta ilmastoneuvottelijoille näkymällä kokousten aikana kaduilla. He myös pitävät aiheita keskustelussa, palvelevat toimittajia ja haastavat julkista tulkintaa.

Marraskuun 2017 CAP 23 Bonnin ilmastokokoukselta järjestöt odottivat Pariisin sopimuksen pelisääntöjen edistämistä, selkeää prosessia päästötavoitteiden tarkistamiseksi sekä vauhtia vahinkojen ja menetysten käsittelyyn. Tulosten he kokivat olevan epätasaista edistystä pelisäännöissä, suuntaviivojen selvinneen, mutta solidaarisuuspaketissa edistyksen olleen vaatimatonta. Toisaalta Talanoa-dialogi edistänee asioita vuoden 2018 mittaan.

Vuonna 2018 järjestöt pitävät tärkeinä katseiden kääntämistä kohti Katowicen COP 24 -ilmastokokousta, IPCC:n erikoisraporttia ja momentumin rakentamista päästövähennysten puolesta. Päästökaupassa on jo annettu liikaa ilmaisia oikeuksia, ja päästöjen vähentämisessä ollaan jäljessä aikatauluista.

Ratkaisut

Nykytilanteen perusongelma on, että fossiilisia polttoaineita tussautetaan jatkuvasti molekyyleinä taivaalle. Lastemme ja lastenlastemme täytyy sitten kerätä ne jotenkin takaisin, tiivistää ja työntää takaisin maahan. Mm. energian- ja ruuantuotannossa sekä liikenteessä asiaan voidaan vaikuttaa jo etukäteen.

Ruuantuotanto muutoksessa

Ruuantuotantoa ei tarvitse kaksinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä vaikka väestö kasvaakin. Sen sijaan meidän täytyy tuottaa ja kuluttaa ruokaa fiksummin. Liha ja tyhjät kalorit ovat raskaita tuottaa, lisäksi ruokahävikki kasvattaa kuormaa.

Uutta maata ei voida enää raivata ruuantuotantoon, sillä se kiihdyttäisi ilmastonmuutosta. Resursseja kuten ravinteita ja työkoneiden polttoaineita täytyy käyttää tehokkaalla ja kestävällä tavalla sekä nykyiset fossiiliset polttoaineet korvata uusiutuvalla energialla. Hävikkiä täytyy pienentää ja mennä kohti kestävästi tuotettua kasvipohjaista ruokaa.

Ei pitäisi puhua ruokaketjusta, koska se luo mielikuvan suoraviivaisesta mallista, jossa jostain tulee raaka-aina ja jonnekin menee jäte. Pitääkin puhua kestävästä ruokajärjestelmästä. Se on kiertotaloutta, jossa entinen jäte ruokkii tulevaa raaka-ainetta. Mm. kaivannaisfosfori loppuu jossain vaiheessa, joten kohta ainakin sitä on pakko kierrättää.

Eräs Sipilän hallituksen kärkihankkeista on Ruoka2030 – ruokapoliittinen selonteko. Sen mukaan suomalaiset syövät vuonna 2030 maailman parasta ruokaa. Se on kestävästi ja eettisesti tuotettua kotimaista, maukasta, terveellistä ja turvallista ruokaa, ja sitä viedään myös ulkomaille.

 

Paljon on tapahtumassa. Palopuron agroekologinen symbioosi -hankkeessa kehitettiin ravinne- ja energiaomavaraista toimintamallia 2015–2017 toimineessa ympäristöministeriön rahoittamassa RAKI-hankkeessa. Sen pohjalta Hyvinkäälle on syntynyt luomutilojen ja muiden toimijoiden verkosto, mm. biokaasulaitos, jossa paikallinen energiayhtiö on innolla mukana. Myös hollantilaiset ovat mallista innostuneet.

Uudessakaupungissa on kalankasvatuslaitos ja Varkauteen on rakenteilla kiertovesikalankasvatuslaitos. Ruuan kiertotalousverkostossa Ahvenanmaa on esimerkkinä, lisäksi ovat Resurssiviisas Järvi-Saimaa, Ravinne- ja energiaomavarainen Uusimaa, Jyväskylästä proteiinitalouden Piilaakso sekä Lapissa Poro- ja kalatalouden sivuvirtojen hyödyntäminen.

Carbon Action -pilotti on vähintään sadan maatilan verkosto, johon sisältyy mm. vedenhallinta, eli miten maaperä pystyy vastaanottamaan rankkasateet. Neljän promillen aloitteessa pyritään peltojen hiilivarastoa kasvattamaan tämän verran vuodessa, joka määrä on sama kuin ihmisen tuottama. Ilmatieteen laitos on siinä mukana. Mikrobien hiilipumppu pyrkii elvyttämään mikrobitoiminnan.

Ravinteiden kierrätystä on kehitetty varuskuntien harjoitusalueilla, tekijöinä Suomen ympäristökeskus SYKE, Tampereen AMK ja Käymäläseura Huussi. Paitsi että wc-ravinteet saadaan näin kerättyä talteen, myös 20-kymppisten tietoisuutta aiheesta lisätään. USA:ssa joku yritys jo kerää pissakanistereita asukkailta.

Suomessa yleiset turvemaat ovat yksi kysymys, eli miten niitä voisi viljellä. Ilmajoella pidettiinkin seminaari Turvepeltojen parhaat viljelytavat nyt ja tulevaisuudessa 21.11.2017. Suomessa on Euroopan suurin karpalopelto.

Säätösalaojilla voidaan parantaa kasvuoloja ja vähentää ravinnehuuhtoutumia. Uusia viljelykasveja tulee. Suomi tuottaa jo neljänneksen maailman kuminasta, sen peltoala on jo perunaa suurempi. Varsinais-Suomessa on Vegefarmit, jotka tuottavat mm. hamppua, härkäpapua ja kvinoaa.

Myös uusia kierrätys-, jakelu- ja tuotantomenetelmiä tulee. Kaartilan mallaspossu ruokkii possut mäskillä. Kinkkutemppu kerää paistinrasvat polttoaineeksi. Herttoniemen ruokapiirin EKOMPI on lihan myyntikanava, joka pyrkii vähentämään lihankulutusta.

Lappeenrannan yliopisto kehittää tapaa tuottaa proteiinia ilmalla ja sähköllä. Se ratkaisisi monta ongelmaa ja jättäisi perinteiset maatalouden keinot historiaan. Hyönteisbuumi on menossa ja sirkkaleipää myydään jo.

 

On puhuttu maatalouden kannattavuuskriisistä, joten iso kysymys on, miten pellosta saisi enemmän lisäarvoa. Aihetunnistetta #peltotuotteet käytetään erilaisten hankkeiden markkinointiin.

Tulevaisuuden energiajärjestelmä

Professori Oren Harari on sanonut, että Edison ei keksinyt sähkövaloa niin, että kynttilöitä olisi kehitelty  paremmiksi. Vastaavaa hyppäyksenomaista muutosta kaavaillaan nyt energiantuotantoon.

Sosiaaliset ja ekonomiset muutokset ihmiskunnan historiassa ovat peräisin energiasta ja kommunikoinnista:

• Vuosina 100.000 eaa. – 10.000 eaa. metsästäjä–keräilijöiden aika
• Vuosina 10.000 eaa. – 1700 jaa. maanviljelyksen aika
• Vuosina 1700 – 2000 teollinen aika
• Vuosina 2000 – neljäs teollinen vallankumous, eli kaikki informaatio on taskussa ilman transaktiokuluja

Energiasta 80 % tulee vielä fossiilisista polttoaineista, ja se kaikki pitäisi korvata. Energia-ala on myös maailman suurin tulonjakojärjestelmä, joten monessakin mielessä tekemistä riittää. Päästövapaita primäärienergian vaihtoehtoja ovat olleet:

• Jatketaan fossiilisilla polttoaineilla, mutta napataan hiilidioksidi saman tien talteen
• Ydinvoima
• Aurinko ja tuuli
• Pienessä määrin vesivoima, bioenergia sekä geoterminen energia

Primäärienergia pitää vielä energiantuotannossa muuntaa sekundäärienergiaksi, kuten sähköksi tai kaukolämmöksi. Jatkossa sähkö luultavasti ottaa roolia myös primäärienergiana.

Tekes, VTT, Lappeenrannan yliopisto ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus ovat käynnistäneet Neo-Carbon Energy -projektin, jossa kehitetään aurinkoon ja tuuleen sekä varastointiin perustuvaa uutta hajautettua energiajärjestelmää. Kun perinteisesti hiiltä on kaivettu maasta, niin Neo-Carbon-idea on, että hiilen lähteenä onkin ilmakehästä oletteva hiilidioksidi. Näin prosessi on täysin päästötön, vaikka hyödyntääkin edelleen hiilen polttamista.

 

Synteettisen polttoaineen valmistus vaatii yleensä sähköä, joten prosessia tullaan käyttämään siellä, missä aurinko- ja/tai tuulisähkö on halpaa. Tällaisia ovat Tanskan seutu, Australia, Afrikan länsi- ja itäkärki, Etelä-Amerikan itä- ja eteläkärki sekä Islanti.

Maakaasua voidaan kuljettaa nesteytettynä LNG-muodossa, mutta tarvittavien kylmien lämpötilojen vuoksi se on kallista. GTL-prosessissa (Gas to Liquid) maakaasusta voidaan valmistaa esimerkiksi nestemäistä metanolia, jota on helppo kuljettaa. Qatarissa tehdään maakaasusta bensiiniä.

Kasvihuonekaasujen päästöjä syntyy muutenkin kuin energiantuotannossa. Teräksentuotannossa syntyy hiilidioksisia, mutta mm. SSAB kehittää korvaavaa päästötöntä menetelmää. Maakaasua käytetään ammoniumsulfaatti-lannoitteen valmistukseen melkein yhtä paljon kuin EU tuo sitä Venäjältä. Glomfjordissa Norjassa Yaran tehtailla valmistetaan typpilannoitetta sähköllä.

Yritykset ilmastonmuutoksen ratkojina

Suomessa toimii Climate Leadership Coalition (CLC), jossa on 41 jäsenyritystä. Näitä ovat mm. ABB, Caverion, Ensto, Fazer ja Finnair, ja yhteensä ne vastaavat yli puolesta Suomen pörssiarvosta. Hallituksen puheenjohtajana toimii Henrik Ehrnrooth ja muita jäseniä ovat mm. Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmark ja työeläkevakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja Risto Murto.

CLC on jäsenenä kansainvälisessä We Mean Business -järjestössä, jonka tavoitteena on tuoda yritykset apuun ilmastonmuutoksen ehkäisyssä. Kyse ei välttämättä ole hyväntekeväisyydestä, vaan yhteiskuntavastuun ohella myös näiden yritysten tulevasta kasvusta ja kilpailukyvystä huolehtimisesta.

Science-Based Targets -hankkeessa autetaan yrityksiä vähentämään niin omia, hankintojensa kuin asiakkaidensa hiilipäästöjä.

Muuta esille tullutta

 

Seuraavassa on lopuksi kerrottu yksittäisi tiedonmurusia:

• Ruuantuotantokykyä menetetään juuri siellä, missä väestö kasvaa, varsinkin jos kolmen asteen lämpötilan nousu toteutuu.
• Nykyään sovitulla prosessilla ei ole mitään mahdollisuuksia päästä Pariisin sopimukseen, 2028 olisi neljä vuotta aikaa vetää päästöt nollaan.
• Joka neljäs päivä pitäisi avata uusi hiilen talteenottolaitos (CCS) vuoteen 2050 asti.
• Norjalla olisi parhaat mahdollisuudet hiilentalteenottolaitoksiin, mutta siellä leikattiin rahoitusta 90 %.
• Aurinkoenergia on iso asia keskileveysasteilla, missä myös tuotetaan 85 % maailman BKT:sta. Suomi on siis tässä suhteessa marginaalissa.
• Etelämpänä aurinkoenergian kanssa selvitään päivä-yö-varastoilla, kun taas Pohjolassa tarvitaan kausivarastoja.
• Ruotsi tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2045 mennessä.
• Ei riitä miettiä vain energiantuotantoa, vaan muuttaa täytyy kaikki:
  • Teräksenvalmistus ilman hiilipäästöjä
  • Rakennuksiin varastoidaan hiiltä (puutalot)
  • Kaikki hyödyt irti -talo (ei siis nollaenergiatalo)
  • Liikenteessä tulee suuri sähköistyminen. Mm. Dubain ja Norjan öljyministerit ovat sanoneet, että ”We electrify everything”.
  • Oregon: ”First we clean electricity and then we move everything on that.”
  • Kerrosviljely ja uudet maataloustavat
  • Aktiiviset kansalaiset
  • Metsien käyttö, metsistä tulee erilaisia materiaaleja
  • Fossiilinenkin polttoaine on vanhaa bioenergiaa, eli se voidaan korvata uudella biolla.
  • Verotuksen painopiste siirtyy työn verotuksesta ”pahan” eli saasteiden ja hiilen verotukseen”
  • ICT ja IoT ovat mukana kaikkialla.
• C40 Cities -verkosto, 91 isoa kaupunkia toimivat ilmastonmuutoksen estämiseksi ja kestävän kehityksen puolesta.
• CDP, Carbon Disclosure Project, auttaa sijoittajia, yrityksiä, kaupunkeja ja valtioita taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
• Diesel-veron muutokset vuodesta 1990 alkaen eivät ole vaikuttaneet sen käyttömäärään lainkaan.
• Ennen hiiliatomi meni savupiipusta taivaalle. Jatkossa se voi siirtyä kemian raaka-aineeksi ja lopuksi sitoutua metsään.
• Etelä-Koreassa 2000 tuotetta on sertifioitu mataliin hiilipäästöihin. Kuluttajat keräävät tähän liittyvässä Green Credit Card -järjestelmässä pisteitä, joita vastaan he saavat alennuksia tuotteista tai sähkölaskuista, tai ilmaisia kansallispuistokäyntejä. Käyttäjiä on 15 miljoonaa.
• Sitralla on sivusto 100 fiksua arjen tekoa, jossa neuvotaan kansalaisia kestävän kehityksen mukaisiin elämäntapavalintoihin.
• Maailmassa 55 miljoonaa golfaria ja he kaikki kuuluvat varakkaimpaan 10 %:iin. Linkkilistassa on Jouni Kerosen esitys ilmastonmuutoksesta golfareille.
• Hyytiälän metsäasemalla pystytään minuuttitasolla seuraamaan yhteyttämistä. Kyseessä on hieno vierailukohde ja lohkoketjutekniikalla sitä voidaan seurata myös etäältä.
• Sekä hiili- että öljy-yhtiöiden osakkeiden hinnat ovat kehittyneet huonosti.
• USA:n entinen varapresidentti Al Gore on kirjoittanut kirjan The Future, joka käsittelee kuutta globaalia muutostekijää.
• Tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto ovat kaksinkertaistuneet 5,5 vuoden välein viimeiset 15 vuotta. Samaa vauhtia vuonna 2040 maailman energiantuotanto olisi päästötöntä.
• Steinbuch.wordpress.com/2017/06/12/photovoltaic-growth-reality-versus-projections-of-the-international-energy-agency
• St1-yhtiöllä on hanke metsittää Saharan autiomaata, jotta hiiltä sitoutuisi pois ilmakehästä. Mitä enemmän maapallolla on vihreää, sitä enemmän hiiltä on poissa ilmakehästä.

 

 

Puhujat

Satu Hassin alku- ja loppupuheenvuorojen lisäksi kurssilla oli seuraavat esitykset:

Teema: Ilmastonmuutos

• Antti Mäkelä, sää- ja tutkimusryhmän päällikkö, Ilmatieteen laitos: Ilmastonmuutos – missä mennään 2017
• Jussi Eronen, luonnontieteen vastaava, BIOS: Miten muuttuu ympäristö ja yhteiskunta
• Laura Meller, arktis-tutkija, Greenpeace: Mistä ilmastonmuutos johtuu

Teema: Ilmastopolitiikka

• Sampo Soimakallio, Syke: Metsät ja ilmastonmuutos
• Satu Hassi: Kansainvälisen ilmastopolitiikan historia ja nykyisyys
• Tuuli Hietaniemi, Kepa: Ilmastopolitiikka kehitysmaiden näkökulmasta

Teema: Ratkaisut

• Hanna Mattila, SITRA: Ruoka ilmastonmuutoksen torjujana
• Pasi Vainikka, johtava tutkija, VTT: Tulevaisuuden energiajärjestelmä
• Jouni Keronen, Climate Leadership Council: Yritykset ilmastonmuutoksen ratkojina

Linkkejä

Kurssilla tulivat esiin mm. seuraavat linkit. Jokunen saattaa olla myös kurssin ulkopuolelta.

• Suomen ympäristökeskuksen, Aalto-yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen ilmasto-opas.fi
• Neo-Carbon Energy -projekti, jossa kehitetään aurinkoon ja tuuleen sekä varastointiin perustuvaa uutta hajautettua energiajärjestelmää. Toteuttajina ovat Tekes, VTT, Lappeenrannan yliopisto ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus.
• Edelliseen hankkeeseen liittyvä visualisointi energian eri tuotantomuodoista eri maissa www.neocarbonenergy.fi/internetofenergy/#
• Carbon Tracker on riippumaton tutkimus- ja tiedotusorganisaatio mm. ilmastonmuutoksen vaikutuksista talouteen ja sijoittamiseen.
• Jos parhaillaan lukemasi artikkeli tuntuu liian lyhyeltä, niin aiheesta voi jatkaa 700-sivuisen Stern-raportin parissa, joka tarkastelee ilmastonmuutoksen taloudellisia vaikutuksia.
• IPCC:n viidennen raportin erinomainen ja hyvin kuvitettu tiivistelmä vuodelta 2014: https://www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar5/syr/AR5_SYR_FINAL_SPM.pdf
• COP 23 -konferenssin tuloksia esitellään sivulla Climatetracker.org/infograph-cop-23-final-text.
• Yle on tuottanut 11:n puolituntisen Podcastin sarjan Tulevaisuus hanskassa.
• World GHG Emissions Flow Chart. Kattava vuokaavio kasvihuonekaasujen lähteistä (kivihiili, kaasu, öljy, suorat päästöt) ja käyttösektoreista (teollisuus, rakennukset, liikenne, jne., ja kuinka paljon kukin niistä aiheuttaa kasvihuonekaasujen päästöjä.
• Climate Action Tracker kertoo, missä tilanteessa kukin maa on päästövähennystavoitteissaan.
• CLC:n toiminnanjohtajan Jouni Kerosen esitys Kohti ilmastoneutraalia golfia
• Aurinkoenergian toteutuneen kehityksen ja eri vuosina ennustetun kehityksen erot. Sama kuin tämän artikkelin viimeinen kuva, mutta laskelmat selitettyinä.

–Loppu–