Huom! Tämän vuonna 2018 tehdyn artikkelin pohjalta on julkaistu Pulpettiveneily-kirja vuonna 2021. Kirjan tekstin ja kuvien määrä on yli nelinkertainen tähän artikkeliin nähden.

Teksti ja valokuvat: Sakari Kouti

Aloittelevan veneilijän täytyy tuntea ja osata tietyt asiat, jotta hän voi liikkua vesillä miellyttävästi ja turvallisesti. Tässä veneilyoppaassa esitetään perusasioita hyvin tiiviissä muodossa. Opas ei siis ole paksu kattava kirja, vaan sellainen paketti, jonka voi lukea vaikka yhdeltä istumalta. Tai sitten katsoa tarpeen mukaan tietyn osa-alueen.

Paperilla tekstin pituus olisi ilman kuvia noin kahdeksan sivua.

Oppaan pohjana on viime vuosituhannen Buster M, jossa on kaksitahtinen 40 hv perämoottori ja kaksi irrallista bensatankkia. Siitä käytetään tekstissä nimeä esimerkkivene. Soveltaen opasta voi toki käyttää muillekin veneille.

Ohjeiden käyttö ja soveltaminen ovat lukijan vastuulla.

Sisältö

Yleistä
Veneen varustamisesta
Veteenlaskun valmistelu
Liikkeellelähdön valmistelu
Veneen liikkumisesta
Veneen ajamisesta
Ajamisen poikkeustilanteet
Väistämissäännöt
Ankkurointi
Rantaan kiinnittyminen
Laituriin kiinnittyminen
Ongelmatilanteet
Solmut
Navigointi
Merimerkit

Yleistä

Veneessä on yksi aluksen päällikkö (kippari).

Kippari vastaa mm. siitä, että vene varusteineen on merikelpoinen, ja että kaikilla on sopivat pelastusliivit.

Maihin jääville on hyvä kertoa matkasuunnitelma ja aikataulu.

Matkan varreltakin voi ilmoittaa, missä on kulloinkin.

Merta täytyy kunnioittaa.

Sään muutoksiin täytyy varautua ja ennen lähtöä tutkia sääennusteet.

Esimerkiksi tuulen yltymiseen voi varautua niin, että paluumatka on mahdollista tehdä suojaisampaa reittiä ja mieluummin myötäiseen tuuleen.

Matkustajille kannattaa opettaa ainakin:

  • Kipparia totellaan.
  • Oma-aloitteisuus ei enimmäkseen ole suotavaa. Mm. venettä ei saa omin päin irrottaa laiturista, ennen kuin kippari antaa luvan.
  • Kaasukahvan peruskäyttö siltä varalta, että kippari esimerkiksi tippuu veteen

Kännykkä:

  • Kännykkään kannattaa tallentaa meripelastuksen hälytysnumero 0294 1000.
  • Kännykkään kannattaa asentaa 112 Suomi -appi. Sen kautta soittamalla hälytyskeskus saa suoraan tiedon sijainnista. Toisaalta tämä vaatii nettiyhteyden ja voi sikäli hieman hidastaa avunsaantia, että hälytyskeskus luultavasti välittää avunpyynnön kuitenkin meripelastukselle.
  • Lisäksi ei haitanne tallentaa kännykkään sen merivartioaseman puhelinnumero, jonka alueella usein liikkuu.
  • Näistä numeroista ei tietenkään ole hyötyä, jos kännykkä pimenee kastuessaan tai muusta syystä.

Veneen varustamisesta

Jos veneen ostaa uutena, on usein tarjolla lisäosia kuten sivupulpetti ja lisäpenkkejä. Jos mahdollista, ne kannattaa ostaa veneen yhteydessä. Muutoin voi käydä niin, että venettä käyttää ensin 15 vuotta ilman niitä, ja sitten ostaa ne kuitenkin.

Lain mukaan pakollisia varusteita ovat:

  • Airot tai mela tai ankkuri. Airojen olemassaolo riippuu veneen tyypistä, mutta ainakin mela ja ankkuri kannattaa pitää molemmat mukana.

    Melassa voi olla myös puoshaka. Teleskooppivarsin helpottaa säilyttämistä.

  • Tyhjennysväline. Kannattaa olla esimerkiksi kaksi äyskäriä tai äyskäri ja ämpäri.
  • Hyväksytyt pelastusliivit kaikilla, mieluiten valmiiksi yllä.
  • Käsisammutin, jos perämoottori on yli 34 hv. Veneessä on kenties vakiovarusteena parin kilon sammutin. Siitä ei jauhetta tule montaakaan sekuntia, joten kannattaa hankkia tilalle 6 kg jauhesammutin. Tai nestesammutin sotkee käytettäessä vähemmän, mutta kaikki mallit eivät kestä pakkasta.
  • Merikartta. Jos veneessä on sähköinen kaikuplotteri (eli yhdistetty kaikuluotain ja sähköinen kartta+GPS), niin varalle tarvitaan myös paperinen ja riittävän tuore merikartta.
  • Riittävästi polttoainetta

Veneen rekisteriote tulisi pitää mukana ajon aikana.

Muita varusteita:

  • Kelluva avainperä. Tiedät kyllä miksi…
  • Kompassi. Tavallista retkikompassia voisi pitää mukana ja kiinni ohjauspulpetissa, vaikka veneessä olisi kaikuplotteri.
  • Köydet. Jos veneessä on kolme 20-metristä köyttä, niin niillä pärjännee hyvin. Yleensä ankkuriköydeksi riittää yksi, mutta tarvittaessa kaksi. Kolmas jää sitten keulaköydeksi rantaan kiinnittyessä.
  • Poijuhaka (metrinen metallitanko). Tämä helpottaa peräköyden poijuun kiinnittämistä. Ks. kohta Laituriin kiinnittyminen.
  • Lepuuttajat. Toimivat laituriin kiinnittyessä puskurina laituriin ja/tai naapuriveneisiin. Kuusi olisi hyvä määrä, jolloin molemmille kyljille riittää kolme. Jos ne eivät meinaa mahtua kyytiin, niin 2 x 2 riittänee.

    Lepuuttaja eli fendari. Naru kiinnitetään eri päähän kuin missä täyttökorkki on. Näin täyttökorkki jää alapäähän, eikä ampaise kenenkään silmään, kun lepuuttaja puristuu veneen ja laiturin väliin.

  • Ajoankkuri, hätäraketti, hätäsoihtu, sumutorvi ja valonheitin. Ks. kohta Ongelmatilanteet.

    Ajoankkuri ei ole pienessä pulpettiveneessä pakollinen varuste, mutta on edullinen ja menee pieneen tilaan.

Veteenlaskun valmistelu

Ensiksi:

  • On hyvää tietää, paljonko kummassakin tankissa on bensaa. Esimerkkiveneessä maksimi on 2 x 25 litraa.
    • Yhdellä tankillisella (25 l) esimerkkiveneellä pääsee noin 50 km. Kaasu pohjassa ajaen pääsee vähemmän kilometrejä kuin 75 % kaasulla.
    • Jos vain toisessa bensatankissa on mittari, niin kyseinen tankki kannattaa käyttää viimeisenä. Tällöin bensan vähentyessä ollaan paremmin selvillä sen määrästä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ajaa viimeiseen pisaraan, vaan jättää hyvin varmuusvaraa.
  • Onhan kaksitahtiöljyä mukana varalla (esimerkkiveneessä TC-W3). Sen loppuminen merellä tai järvellä on sama kuin bensan loppuminen, eli tarvitaan hinausapua. Jos vasta venerantaan saavuttuaan huomaa varaöljyn puuttumisen, voi sitä olla hankala enää löytää lähistöltä, varsinkaan illalla.

Kun vene on rannassa trailerin päällä, niin ennen veteenlaskua:

  • Onhan esimerkkiveneen perässä ulkopuolella alhaalla keskellä oleva tulppa kiinni, ettei vesi pääse sisään.
  • Onhan esimerkkiveneen peräpenkin alla oleva sisätulppa kiinni ja sen taittovarsi taitettuna, ettei vesi pääse sisään.
  • Jos airot on sidottu narulla autokuljetuksen ajaksi, niin ovathan narut poissa.
  • Veneen säilytyslaatikoiden lukot kannattaa poistaa, että tavaroita saa tarvittaessa nopeasti esiin.
  • Punainen sähköpääkytkin paikalleen.

    Sähköpääkytkimiä on hyvä olla varalla toinen, ettei matka keskeydy pienen muovinpalan hukkumiseen tai rikkoutumiseen.

  • Hätäkatkaisin (punainen kierrejohto) paikalleen.

    Hätäkatkaisin pitäisi kiinnittää vaatteisiin tai käteen. Tällöin jos putoaa veneestä, vasemmassa reunassa näkyvä musta haarukka irtoaa virta-avaimen vieressä olevasta nupista moottori sammuu.

  • Onhan kaiun anturi ylhäällä, ettei se voi laskiessa osua mihinkään ja rikkoutua.

    Esimerkkiveneen kaiun anturi on kiinni kiskossa, jolloin se voidaan nostaa ylös kuljetusta varten tai laskea alas vedessä ajoa varten.

  • Jos veneessä on perätikkaat, niin ovathan ne ylhäällä.

    Esimerkkiveneessä on perätikkaat, joilla pääsee uimaan tai veteen pudottuaan takaisin veneeseen. Jälkimmäinen ei ole helppoa, vaikka olisi auttajia.

  • Onhan perämoottori kipattu ylös.
  • Onhan veneen avain mukana.
  • Ovathan köydet käyttövalmiina. Jos niitä on kolme, niin kahden riittänee olla siistillä kiepillä ja kolmannen valmiiksi kiinni veneen keulaknaapissa.

    Silloin kun köysi on säilytyksessä eikä käyttövalmiina, se kannattaa pitää siistillä kiepillä.

Liikkeellelähdön valmistelu

Kun vene on vedessä esim. kiinni laiturissa, niin ennen liikkeellelähtöä:

  • Perämoottori lasketaan alas veteen normaaliin ajoasentoon. Jos kojelaudassa on trimmimittari, niin tähdätään sen keskiasentoon. Useimmiten liikkeellelähdön jälkeen mennään aluksi ”kävelyvauhtia”, ja tämä keskiasento on siihen yleensä paras. Seuraavassa kohdassa Veneen liikkumisesta on tarkemmin kerrottu moottorin asennon säätämisestä.

    Öljysäiliön täyttöaukko

  • Esimerkkiveneessä on tuoreöljyvoitelu. Siis kaksitahtiöljy ei tule bensan sekaan, vaan kaadetaan erilliseen säiliöön. Tämä säiliö kannattaa täyttää jo rannassa, jossa se on helpompaa kuin isossa aallokossa.
    • Täyttö vähintään joka toisen bensatankin vaihdon yhteydessä, mieluummin jokaisen. Jos öljy loppuu, esimerkkiveneen moottori alkaa huutaa varoitusääntä. Tällöin moottori pitää sammuttaa, ja käynnistää vasta, kun öljyä on ensin lisätty.
  • Onhan bensaletku kiinni tankissa.
  • Bensatankin ilmausruuvi auki, ettei tankki mene rusinaksi tai bensantulo esty, kun tankki hiljalleen tyhjenee.

    Kuvassa oikealla on bensatankin messinkinen ilmausruuvi ja vasemmalla pieni bensamittari.

  • Bensaletkussa olevalla käsipumpulla hieman bensan pumppausta, eli painetta letkuun.
  • Kaiun anturi lasketaan alas kiinnityskiskoaan pitkin. Riippuen kiskosta paras kohta on ehkä puoli senttiä alimmasta kohdasta ylöspäin. Jos anturi jää liian ylös, se ei veneen liukuessa osu kunnolla veteen eikä saa syvyyslukemia. Jos anturi jää liian alas, se roiskii turhaan vettä.
  • Viileällä säällä esimerkkiveneen pulpettien väliin voi kiinnittää verhon tuulensuojaksi., sitten vaan pitää muistaa, että sen etupuolella istuvilla on paljon kylmempää kuin verhon takana olevilla.

Rannasta tai laiturista irtaudutaan vasta, kun moottori käy hyvin ja kippari komentaa irtautumisen.

Veneen liikkumisesta

Hevonen liikkuu käyden, ravaten tai laukaten. Vastaavasti myös pulpettiveneellä on kolme tapaa liikkua moottorin avulla:

  • Lilluminen. Vene etenee hiljaa moottorin työntämänä, ja kelluu vaaka-asennossa.
  • Aallon ylämäkeen kiipeäminen. Vene etenee keskivauhtia ja puskee samalla aaltoa edellään. Niinpä se liikkuu raskaasti jatkuvaa ”ylämäkeä”.
  • Liuku veden päällä. Vene on päässyt kiipeämään ”ylämäen” päälle ja liukuu nopeasti ja keveästi eteenpäin.

Liu’ussa oleva vene liikkuu vauhdilla.

Esimerkkiveneen perämoottorissa on sähköinen trimmi/kippi. Sillä voidaan nostaa moottori vedestä ja ajon aikana säätää moottorin kallistuskulmaa. Tätä kutsutaan myös trimmikulmaksi tai rikikulmaksi. Tällöin perämoottori on vedessä hieman alempana tai ylempänä, ja potkurivoiman suunta muuttuu suhteessa veneen runkoon.

Moottorin trimmikulma vaikuttaa veneen kulkuun ja asentoon ja sitä kautta vauhtiin ja polttoainekulutukseen. Kulmaa säätämällä voidaan tasoittaa mm. kuormauksen ja kelin vaikutusta.

  • Pienempi trimmikulma, eli moottori keskitason alapuolella, pakottaa veneen keulaa alaspäin.
  • Suurempi trimmikulma, eli moottori keskitason yläpuolella, pakottaa veneen keulaa ylöspäin.

Trimmikulman säädöstä:

  • Liikkeelle lähtiessä, kun luultavasti aluksi liikutaan ”kävelyvauhtia”, moottorin voi pitää suunnilleen keskiasennossa (trimmimittarin mukaan tai näppituntumalla).
  • Kun nopeutta nostetaan liukuun nousemiseksi, voidaan liukuun nousun helpottamiseksi ensin laskea moottoria ja siten keulaa.
  • Kun liukuun on päästy ja ollaan tyynessä tai pikkuaallokossa, nostetaan keulaa kunnes se alkaa pomppia tai moottori alkaa menettää otettaan. Tästä keulaa lasketaan hieman takaisin, jolloin ajo vakautuu, ja veneen pitäisi kulkea mahdollisimman kevyesti. Tällöin on saatettu päätyä lähelle moottorin keskiasentoa, nimittäin:
    • Jos moottori ja siten keula on alempana, on pidempi osa veneen rungosta kiinni vedessä, ja kitkavastus kasvaa. Tällöin keula kyntää.
    • Jos moottori ja siten keula on ylempänä, kyntää veneen perä syvemmällä, ja painevastus kasvaa. Myös potkurin pito vedessä heikkenee.
  • Jos vasta-aallokossa veneen keula pomppii, sitä voi vähentää laskemalla moottoria ja siten keulaa alaspäin. Ylinopeutta pitää tällöin varoa, koska vene voi äkkiä kallistua keulan osuessa veteen.
  • Isommassa myötäaallokossa moottoria ja siten keulaa voi nostaa keskiasennosta ylöspäin, jolloin se ei niin helposti sukella seuraavan aallon sisään. Ylinopeutta pitää tällöin varoa, koska vene voi äkkiä kallistua potkurin osuessa ilmalennon jälkeen taas veteen.
  • Jos lähestytään hitaasti rantaa ja alkaa olla matalaa, niin trimmikulmaa voi nostaa, jolloin potkuri pyörii lähempänä pintaa.

Voimakkaassa sivutuulessa liu’ussa vene yleensä kallistuu tuulen suuntaan. Tätä voitaisiin ehkäistä ja veneen asentoon muutenkin vaikuttaa peräpeilissä olevilla trimmilevyillä. Esimerkkivene on kuitenkin sen verran pieni, ettei siinä ole trimmilevyjä.

Veneen ajamisesta

Perämoottorin käynnistyksestä:

  • Ennen käynnistystä onhan kaasukahva pystyasennossa eli vapaalla.
  • Ennen käynnistystä onhan moottori laskettu veteen normaaliin ajoasentoon.
  • Jos ei meinaa käynnistyä, voi kokeilla ryyppyä.
  • Moottorin käynnistyksen jälkeen täytyy katsoa, että jäähdytysvettä alkaa tulla sen alaosasta. Jos ei, niin moottori täytyy sammuttaa ja selvittää syy. Vedenottoaukko voi olla tukossa tai perämoottorin sisällä oleva pumppu rikki.

Muuta:

  • Jos on aallokkoa, niin voi pyrkiä ohjaamaan sopivasti aaltoja myötäillen, ja tarvittaessa hidastaa vauhtia.
  • Jos vettä roiskuu sisään, voi hidastaa vauhtia tai ajaa tuuleen nähden parempaan suuntaan. Joskus vauhdin lisäyskin saattaa auttaa, ettei roiske osu veneen sisään.
  • Ratista ei saa päästää vauhdissa irti, koska perämoottori ja siten vene voivat pyrkiä kääntymään jyrkästi.
  • Ennen vauhdin hiljentämistä tai pysäytystä täytyy vilkaista taakse, ettei ketään ole ihan kantapäillä.
  • Erittäin voimakas vauhdin hidastus voi tuoda peräaallon veneen sisään.
  • Esimerkkiveneen sähköt on kytketty niin, että kaikuplotteri jää päälle moottorin sammutuksen jälkeen. Tällöin kaikuplotteri täytyy muistaa erikseen sammuttaa, ettei se hiljalleen tyhjennä veneen akkua.
  • Jos ei ole varma sijainnistaan, eli että alla ja edessä on riittävästi vettä, niin täytyy hiljentää tai pysäyttää.
  • Kalanpyydysten merkkejä on hyvä tarkkailla, ettei vene tai potkuri takerru esimerkiksi kalaverkkoon.
  • Aaltoja ei tietenkään kannata ottaa sisään. Kovalla tuulella perästä voi murtua aalto sisään tai keula voi sukeltaa aallon sisään.
  • Kovaan vastatuuleen isossa aallokossa ei saa ajaa liian kovaa, jottei aalto heitä keulaa ylös ja sitten kova tuuli tarttuu siihen kääntäen veneen ympäri.
  • Auringon ollessa horisontin alapuolella, täytyy veneen valot pitää päällä, ja esimerkkiveneessä myös laittaa perävalon tanko pystyyn.

Ajamisen poikkeustilanteet

Ajamisen aikana voi sattua pieniä poikkeustilanteita. Esimerkiksi:

  • Jos bensa loppuu ensimmäisestä tankista ja moottori sammuu, niin bensaletku vaihdetaan toiseen tankkiin, sen ilmausruuvi avataan, ja ensimmäisen tankin ilmaruuvi suljetaan.
  • Jos ollaan lähdössä kovempaan aallokkoon tai ahtaampaan paikkaan esim. satama-alueella, niin bensatankin voi toki vaihtaa jo ennakkoon, jolloin vaihtamista ei tarvitse tehdä kiireessä ja paniikissa.
    • Tällöin ei myöskään haittaa täyttää öljyä valmiiksi, äsken mainitusta syystä.
  • Ankkurin olisi hyvä olla käyttövalmiina (esillä, kettinki ja köysi kiinni), jolloin sen saa nopeasti veteen esim. moottoririkossa.
  • Rannasta lähdön jälkeen ja joskus muutoinkin (varsinkin jos kulku tuntuu raskaalta) voi laittaa pilssipumpun pariksi sekunniksi päälle ja katsoa, tuleeko vettä ulos.
    • Pilssipumppu ei pidä tyhjänä käyttämisestä, eli veden ulostulon loputtua pumppu täytyy sammuttaa.

Väistämissäännöt

Pienen veneen kannattaa ja pitää väistää laivaa.

Oma vene on luultavasti tarpeeksi kallis ja vastaantuleva vene saattaa olla vielä kymmenen kertaa kalliimpi. Niinpä kumpaakaan ei kannata rikkoa törmäämällä, varsinkaan kun sen jälkeen joutuu testaamaan, miten pärjää veden varassa ja pääseekö sieltä pois. Tässä auttavat seuraavat väistämissäännöt:

  • Moottorivene väistää aina purjein liikkuvaa alusta.
  • Ohittava vene väistää samaan suuntaan kulkevaa ohitettavaa. Ohituksen voi tehdä turvallisemmalta puolelta, on se sitten oikea tai vasen.
  • Ohittavan on hyvä ottaa huomioon aiheuttamansa aallokon vaikutus ohitettavaan.
  • Vastaantulevien kanssa on oikeanpuoleinen liikenne. Jos vettä on reippaan leveästi, ja itse ollaan kovasti vasemmalla, niin ei kuitenkaan tarvitse lähteä kiertämään oikealta.
  • Oikealta tulevaa väistetään sen perän takaa.
  • Jos toinen on lähestymässä oikealta tai vasemmalta törmäyskurssilla, ja itse alkaa väistämään, niin kannattaa kääntää sen verran reilusti, että toinen havaitsee, että ollaan väistämässä.
  • Laivaa väistetään aina.
  • Lossia väistetään aina.
  • Laivan keulan edestä ei pidä mennä. Jos menee vaikka 200 metriä keulan edestä ja juuri siinä kohtaa moottori tai ohjaus hajoaa, tuo laiva ei ehdi enää väistää.
  • Jos sukeltajia on vedessä, niin pysytään kaukana.

    Poikueita ja muitakin lintuja on syytä väistää, toki veneilyturvallisuus muistaen.

Ankkurointi

Keskellä tyhjää vettä, jos ei tuule kovasti, voi kellua paikallaan, mutta pidemmäksi ajaksi kannattaa laskea ankkuri. Näin ei epähuomiossa ajaudu karille tai matalikolle.

Ankkuriköyden tulee toki olla tarpeeksi pitkä suhteessa veden syvyyteen. Kolme kertaa veden syvyys tulisi olla, mutta ulapalla kevyessä tuulessa kelluessa voi riittää vähempikin.

Kiinnitykset tehdään seuraavasti:

  • Ankkuriin tulee ensin muutama metri kettinkiä. Se vetää ankkurin enemmän vaakasuoraan, jolloin ankkurin kourat tarttuvat paremmin pohjaan.
    • Samaa kettinkiä voi luultavasti käyttää veneen lukitsemiseen, kun se on trailerin päällä parkkipaikalla.
  • Kettinkiin tulee sitten tarpeeksi pitkä ankkuriköysi.
  • Ankkuriköysi kiinnitetään veneen keulaknaapiin, jolloin keula pysyy kohti tuulta.
    • Ja siis ei kiinni kaiteeseen. Se ei ole niin kestävä.

Köyden knaapiin kiinnittämisen jälkeen ankkuri lasketaan veteen ja pohjaan.

Rantaan kiinnittyminen

Rantaan kiinnittyessä veneen perä kiinnitetään ankkurilla pohjaan ja keula rantaan. Jos paikalla on kuitenkin poiju, niin ankkuria ei tarvita.

Tyynellä säällä, jos ollaan koko ajan veneen lähellä, ei perää välttämättä tarvitse kiinnittää ankkurilla.

Ennen kuin lähestytään rantaa, varmistetaan, että ankkuri on käyttövalmiina. Siis esillä ja kiinnitykset tehtynä.

  • Ankkuriköyden pään voi etukäteen sitoa esim. veneen kaiteeseen, niin se ei pääse karkaamaan.

Rantaa lähestyttäessä ankkuri lasketaan varovasti veteen, ehkä 12–15 m rannasta, ja ajetaan sitten hitaasti rantaan ankkuriköyttä laskien.

  • Jos rannan kivistä ei ole tietoa, voi moottoria nostaa lähemmäksi pintaa, jotta potkuri ui matalammalla.
  • Lisäksi rantaan hyppääjä voi lähestymisvaiheessa tähystää keulasta kiviä.
  • Jos ei tuule liikaa, voi myös sammuttaa ja nostaa moottorin, sekä soutaa tai meloa rantaan.
  • Yksi hyppää keulaköyden kanssa rantaan, jonka jälkeen ankkuri- ja keulaköysi voidaan kiinnittää.

Köysien pituudet kannattaa säätää niin, että vene jää kellumaan metrin tai pari irti rannasta. Näin keula ei hakkaa eikä hankaa rantaan.

Vene kannattaa laskea metri-pari irti rannasta. Perässä oleva ankkuriköysi hoitaa vetämisen.

Laituriin kiinnittyminen

Laituriin kiinnittyessä on erittäin tärkeää varoa muita veneitä, ettei tule 20.000 euron laskua.

Pulpettivene on harvoin sataman komein, mutta toisaalta komeus ei myöskään ole syy veneillä. Perä kiinni ankkurissa ja keula laiturissa.

Valmistelut ennen lähestymistä:

  • Lepuuttajat kiinnitetään veneen molemmille kyljille. Jos vene aiotaan kiinnittää laituriin keula edellä, toimivat lepuuttajat puskureina naapuriveneisiin. Jos taas vene aiotaan kiinnittää laituriin kylki edellä, kyseisen kyljen lepuuttajat suojaavat laituria vastaan. Ulkokyljen lepuuttajat ovat siltä varalta, että sinne myöhemmin kiinnittyy toinen vene.
    • Ja pois lähdön jälkeen lepuuttajat otetaan taas irti.
  • Jos laituripaikassa ei ole sivupuomia, täytyy perä kiinnittää joko poijuun tai ankkurilla pohjaan.
    • Poijun tapauksessa poijuhaka (metrinen metallitanko) kiinnitetään valmiiksi peräköyteen paalusolmulla.
    • Ankkurin tapauksessa ankkuri kiinnityksineen valmistellaan (ks. kohta Ankkurointi).

Lähestyminen:

  • Laituria lähestytään poijun vierestä ja napsautetaan poijuhaka poijun metallilenkkiin, sitten peräköyttä päästäen ajetaan hitaasti laituriin.
    • Kovemmalla tuulella laituria täytynee lähestyä hieman kovemmalla vauhdilla, jottei tuuli ehdi painaa venettä sivuun.
    • Jos täytyy lähestyä kovempaa, voi pari metriä ennen laituria laittaa pakkia päälle voimakkaasti, niin tulee jarrutus.
  • Jos laituriin ollaan menossa kylkikiinnitykseen, voidaan lähestyä esim. 20 asteen kulmassa, ja juuri ennen laituriin osumista laitetaan pakki päälle ja käännetään rattia kohti laituria, niin perä ”imeytyy” laiturin viereen.
  • Laituria lähestyessä voidaan airoa, melaa tai venehakaa/keksiä (parimetrinen tanko jossa koukku päässä) pitää valmiiksi kädessä, jolloin niillä voidaan estää törmäyksiä, tai esim. venettä työntää/vetää sivusuunnassa.

Kiinnittyminen:

  • Jos keula on kohti laituria (eikä kylki), täytyy sekä keula että perä kiinnittää kahteen suuntaan.
  • Jos perä kiinnitetään paaluihin, tapahtuu tämä luultavasti tukevimmin ristiköysillä. Siis oikeanpuoleisesta kulmasta vasempaan paaluun ja päinvastoin. Näin köysi vetää melko kohtisuoraan veneen köliin nähden, ja vene siis ei pääse liikkumaan vasemmalle eikä oikealle muita veneitä kohti. Lisäksi pidemmät köydet sallivat enemmän ylös-alas liikkumista aallokossa. Toisaalta peräköysien täytyy pitää keula irti laiturista, mikä ristiköysillä tapahtuu hieman huonommin, jos perä ulottuu melkein paalujen tasalle asti.
  • Myös keulassa ristiin laittaminen estää paremmin sivuttaisliikettä ja mahdollistaa suuremman ylös-alasliikkeen. Useimmiten keula kuitenkin kiinnitetään oikea kulma oikealle ja vasen vasemmalle.
  • Jos köysiin asentaa kiinnitysjousia, ne pehmentävät nykimistä aallokossa.

Veneeltä poistuessa, paikasta riippuen, virta-avain kannattaa ottaa mukaan.

Laituriin poikittain kiinnittyessä on syytä olla lepuuttajat veneen molemmilla kyljillä. Perä on kiinni poijussa.

Ongelmatilanteet

Esimerkkiveneen moottoriongelmat:

  • Jos öljy loppuu, moottori alkaa vinkua korkealla äänellä. => Sillä ei saa enää ajaa ennen öljyn lisäämistä.
  • Jos jäähdytysvesi ei kierräkään, moottori alkaa vinkua korkealla äänellä. => Sillä ei saa enää ajaa ennen korjausta.
  • Jos ei voi ajaa, niin ankkuri lasketaan keulasta veteen ja soitetaan merivartiostolle. Yleinen hätänumero 112 käy myös.
  • Voi myös yrittää soutaa, ainakin pienen matkaan suojaan.
  • Jos ankkuri eikä soutaminen onnistu, niin esimerkkiveneen keulapiikissä on oranssi ajoankkuri. Sen voi laskea köyden päässä keulasta veteen, jolloin se hidastaa ajelehtimista ja pitää keulan tuulen suuntaan.
  • Jos akku on tyhjä eli sähköstartti ei onnistu, niin esimerkkiveneen tarvikelaatikossa on käynnistysnaru, jolla moottorin voi kiskaista käyntiin.

Väärillä vesillä:

  • Jos huomaa joutuneensa paikkaan, jossa vähän joka puolella on liian matalaa, eli ei ole selkeää syvää reittiä pois, niin paras keino lienee nostaa potkuri lähelle pintaa, laittaa keulatähystäjä, ja yrittää etsiä reitti pois hitaasti ajamalla.
  • Jos ei tuule liikaa, voi myös sammuttaa ja nostaa moottorin, ja soutaa väljemmille vesille.
  • Se että ranta on kaukana, ei tarkoita, että alla olisi syvää vettä.

Esimerkkiveneen hätävarusteet:

  • Vapalaatikossa on kaksi äyskäriä, joita voidaan käyttää pilssipumpun apuna, jos vaikka aalto lyö sisään.
  • Muovilaatikossa on hätäraketti.
  • Muovilaatikossa on hätäsoihtu lähellä olevien pelastajien huomion kiinnittämiseksi.
  • Vapalaatikossa on sumutorvi, jolla voi sumussa antaa äänimerkkejä säännöllisin väliajoin.
  • Vapalaatikossa on valonheitin, joka ottaa virran tupakansytytinliitännästä. Ratin vieressä on hieman erilainen virtapistoke, joten väliin tarvitaan sovituskaapeli.

Tulipalo:

  • Muuta syttyvää ei pitäisi olla, kuin perämoottori. Niinpä kipparin ei luultavasti tarvitse komentaa matkustajia jättämään alusta.
  • Jos perämoottori syttyy palamaan, se on syytä samantien sammuttaa virta-avaimesta.
  • Perämoottoripalossa veneen peräosasta kannattaa siirtää kaikki syttyvä materiaali veneen etuosaan.
  • Esimerkkiveneen keulassa on 6 kg jauhesammutin, josta jauhetta riittää ehkä vajaaksi kymmeneksi sekunniksi.
  • Jauhetta ei kannata suihkuttaa kaikkea kerralla, vaan 1–2 sekunnin purskauksia. Suuntaus liekkien juureen.
  • Perämoottoripalon sammutuksen jälkeen lasketaan ankkuri ja soitetaan meripelastukseen, eli paikalle hinausapu.
  • YouTube-video käsisammuttimen käytöstä on osoitteessa https://youtu.be/j1iAgq8vZr0

Solmut

Muutama solmu on syytä osata:

  • Paalusolmu, kiinteä lenkki:
    • Köysi ankkurikettinkiin
    • Keulaköysi veneen knaapiin
    • Köysi poijuhakaan (metrinen metallivarsi)
  • Jalussolmu, kahden köyden yhdistäminen:
    • Jos esim. rannan lähin puu on niin kaukana, että tarvitaan kaksi köyttä peräkkäin.
  • Ulkosorkka: kiristyvä lenkki:
    • Keulaköysi rantapuuhun, tms.
    • Lepuuttajan naru kaiteeseen
  • Knaapiin kiinnitys: Ensin knaapin juuren ympäri vaikka täysi kierros, sitten knaapin yli sarven ympäri köysi itsensä ali (eli lukitseminen), ja näitä lukittuja lenkkejä vaikka pari kappaletta
    • Ankkuriköysi veneen knaapiin. Köyden pituus on melko helppo säätää niin, että ankkuriköydessä on pieni veto, jolloin ankkuri pysyy kiinni pohjassa ja vene kohtisuorassa rantaan nähden.

Navigointi

Veneretkellä on toki oleellista löytää sinne, minne on menossa. Vielä tärkeämpää on pysyä jatkuvasti irti kivistä ja kareista.

Esimerkkiveneessä on kaikuplotteri eli kaikuluotaimen ja sähköisen GPS-kartan yhdistelmä. Kaikuluotain näyttää sekä syvyyslukemaa että halutessa hieman pohjan muotoja. GPS-kartta näyttää merikartan halutussa mittakaavassa, oman sijainnin kartalla sekä reittipisteitä ja opastuksia seuraavaan reittipisteeseen. Reittipisteet on täytynyt etukäteen syöttää joko suoraan kaikuplotteriin tai muistikortin kautta tietokoneella.

Kaikuplotterin avulla ajaminen, kun reittipisteetkin on syötetty, on parhaimmillaan yhtä helppoa, kuin auton ajo moottoritiellä. Tuo laite saattaa kuitenkin yhtäkkiä pimetä, jolloin täytyy pärjätä paperisella merikartalla ja muilla navigointikonsteilla.

Vaikka olisi sähköinen kaikuplotteri, myös paperinen merikartta on syytä pitää mukana.

Seuraavassa on muutamia vinkkejä oikean navigoinnin varmistamiseksi:

  • Esimerkkiveneen kaiku näyttää syvyyden oikein, kun vene on paikallaan tai lillumisvauhdissa. Kovemmassa vauhdissa lukema saattaa heittää, jos kaiun anturi on hieman väärällä korkeudella.
    • Kaiun antamia syvyyslukemia voi verrata merikartan syvyystietoihin.
    • Kaiun voi myös laittaa näyttämään pohjan kuvaa. Siitä luultavasti hahmottaa todellisen veden syvyyden, vaikka osa kaikulukemista olisikin vääriä.
  • Kovaa voi ajaa vain, kun tietää missä itse on suhteessa kiviin.
    • Merimerkkien avulla, eli seuraamalla punaisten ja vihreiden merimerkkien muodostamaa väylää. Seuraavassa Merikartta-kohdassa on tästä lisää.
    • Tietää merikartan perusteella, että on isommalla alueella, jossa on pelkkää syvää vettä.
    • Jos kaiku näyttää yli 10 m syvyyttä, niin varauksella voi ajaa vähän kovempaa. Maalla on siellä täällä jyrkänteitä, joissa maan korkeus yhtäkkiä muuttuu vaikka 10 m. Samanlaisia voi olla myös veden alla, jolloin 10 m syvyys yhtäkkiä onkin nolla.
    • Jos plotteri näyttää, että ollaan selvillä vesillä.
  • Plotteri näyttää hieman eri asiat ja eri karit riippuen valitusta kartan mittakaavasta.
  • Nykyisissä kelta-sinisissä merikartoissa (vanhat olivat kelta-vihreitä) vähintään 10 m syvä vesi on valkoista ja matalampi sinistä. Sisävesillä tämä raja on 6 m.
    • Valkoinen alue on siis turvallisen syvää. Sinisellä alueella täytyy olla tarkempi.
  • Kareja on kolmenlaisia
    • Risti tarkoittaa vedenrajassa olevaa kiveä.
    • T oikeinpäin tarkoittaa vedenalaista kiveä.
    • T väärinpäin tarkoittaa vedenpäällistä kiveä.
  • Väylät on merkitty yhtenäisellä murtoviivalla, jossa on nimellissyvyys numeroina.

Merimerkit

Osa merimerkeistä perustuu ilmansuuntaan (kardinaalimerkit) ja osa vasempaan-oikeaan perustuvia lateraalimerkkejä.

Kolme länsiviittaa

Kardinaalimerkit. Nämä tulee ohittaa nimensä mukaiselta puolelta, esimerkiksi itäviitta itäpuolelta:

  • Itäviitta. Viitta on muuten musta, mutta keskellä on keltainen (tai valkoinen) alue. Muistisääntönä ”keltaisen miehen kädenjälki”. Se periytyy ajalta, jolloin esimerkiksi sarjakuvissa saatettiin esittää idän aasialaiset keltaihoisina. Siis viitan ohitus itäpuolelta.
  • Länsiviitta. Edellisen vastakohta, eli keskeltä musta ja muuten keltainen (tai valkoinen). Muistisääntönä, että on edellisen vastakohta.
  • Eteläviitta. Musta alhaalla, muuten keltainen (tai valkoinen). Muistisääntönä, että musta on alhaalla, kuten paperikartan musta painomuste alhaalla, missä eteläkin on.
  • Pohjoisviitta. Musta ylhäällä, muuten keltainen (tai valkoinen). Muistisääntönä, että musta on ylhäällä, kuten paperikartan musta painomuste ylhäällä, missä pohjoinenkin on.

Vene tulee pois kylänlahdesta (satamasta), jolloin vihreät ja punaiset viitat ovat ”väärinpäin”, vihreät vasemmalla ja punaiset oikealla.

Lateraalimerkit. Nämä tulee ohittaa oikealta tai vasemmalta, eli täytyy siis tietää, mistä päin katsottuna.

  • Jos väylää kuljetaan nimelliskulkusuuntaan, niin silloin punaiset jäävät vasemmalle ja vihreät oikealle. Siis samalle puolelle, kuin missä veneen punainen ja vihreä kulkuvalo ovat.
  • Nimelliskulkusuunnan voi tietää seuraavasti, paremmasta tavasta huonompaan:
    1. Merikartasta katsomalla
    2. Jos punainen ja vihreät ovat vierekkäin ”porttina”, niin näkee suoraan kumpi jää oikealle ja kumpi vasemmalle. Tämä luultavasti pätee myös seuraavissa viitoissa, mutta jossain kohtaa voi olla risteys, jonka jälkeen vanha tieto ei enää päde.
    3. Katsomalla mistä muut veneet menevät
    4. Nimelliskulkusuunta on periaatteessa kohti satamaa. On tosin paikkoja, joissa kyseinen satama ei olekaan se, mitä luulisi, vaan viitat ovat juuri päinvastoin.
    5. Nimelliskulkusuunta kiertää usein Suomenlahtea myötäpäivään. Siis Suomen rannikolla kohti itää ja Virossa kohti länttä.
    6. Jos mikään edeltävistä ei auta, niin aina voi mennä hyvin varovasti aivan viitan vierestä kaikua apuna käyttäen ja toivoa parasta.

Vähintään seuraavat ”liikennemerkit” on syytä tuntea:

  • Nopeusrajoitus, km/h

    Nopeusrajoitus ilmoitetaan kilometreina tunnissa, ei solmuina.

  • Varoitus uimapaikasta
  • Aallokon aiheuttaminen kielletty

    Satamissa ja joissain muissa paikoissa aallokon aiheuttaminen on kielletty liikennemerkillä.

-Loppu-