HS kertoi taloussivuillaan 30.7.2018, että suomalaiset eivät innostu ostamaan sähköautoja, vaikka valtio jakaa avokätisesti verohelpotuksia. Lehti kertoi, että vaikka sähköautolla ajamisen kotitöpselihinnaksi tulee kaksi euroa sadalla kilometrillä bensiiniauton 7,5 euroa vastaan, sähköautojen korkeampi ostohinta kuitenkin lannistaa suomalaiset.
Korkea ostohinta johtuu isolta osin akkujen suuresta kustannuksesta. Akkuihin liittyy lisäksi ongelma, että jäljellä olevaa käyttöikää on vaikea ennustaa. Tämä korostuu käytettyä autoa eteenpäin myytäessä. Sähköautojen yleistymisen esteet luultavasti poistuisivatkin, jos akut eivät olisi mukana auton hinnassa, vaan niistä maksettaisiin kilometrihintaa autotehtaalle. Lisäksi maksettaisiin kilometriveroa valtiolle, mikä kompensoisi pienentyvää autoveroa.
Nykyisellään bensiiniautoilija jo maksaa kilometrihintaa käyttämästään energiasta, kun lorottaa sitä tankkiin. Esittämässäni mallissa sama koskisi myös sähköautoilijaa. Hän maksaisi kenties pari senttiä per kilometri näkymättömästä sähköstä, ja ehkä toisen pari senttiä siitä materiasta, siis akusta, johon tuo näkymätön sähkö pakkautuu. Bensiinissähän materia ja energia ovat samassa.
Kyseessä ei olisi perinteinen liisaus, jossa ulkopuolinen rahoitusyhtiö muuttaa ostohinnan kuukausimaksuksi. Kyseessä olisi mieluiten Euroopan kattava malli, jossa autotehtaat ottavat vastuun akkujen kunnosta mainittua kilometrihintaa vastaan. Näin toimii jo maailman toiseksi suurin lentokonemoottorien valmistaja Rolls-Royce, joka ei myy moottoreita kappale- vaan lentomailihintaan.
Autotehtailla on paras tietämys ja rahkeet tarjota tällainen palvelu ja asettaa hinta sopivaksi. Kilpailu pitäisi hinnat järkevinä ja lainsäädäntöä tarvitaan apuna. Kasvihuonekaasujen laskuun kääntämiseen ei ole montaakaan vuotta aikaa, jos halutaan estää peruuttamaton ja kaikille kalliiksi sekä hankalaksi tuleva ilmastonmuutos. Tähänastinen sähköautojen yleistyminen on ollut niin hidasta, että uusia toimia tarvitaan.
